Takaisin
Kotimainen tomaatti on nyt parhaimmillaan, kun aurinko kypsyttää ne meheviksi ja makeiksi. Nyt on oikea aika syödä tomaattia ihan itsenään eikä aina pelkkänä lisukkeena ja salaatin aineksena. Gazpacho, tuo Andalusian kylmä kasviskeitto on tähän tarkoitukseen täsmäruoka. Sen reseptejä hallitsee tomaatti, mutta aina siinä ei ole tomaattia eikä se aina ole kylmä.
Gazpacho on niitä kansallisia ruokia, jotka vasta aika myöhään ovat levinneet koko maailman omaisuudeksi. Tämän nestemäiseksi salaatiksi sanotun kylmän kasviskeiton syntypaikaksi osoitetaan Espanjan Andalusia, josta se ruokahistorioitsijoitten mukaan levisi muualle Espanjaan ja muualle Eurooppaan vasta 1800-luvulla.
Nykyisin gazpacho on arkipäivää koko Espanjassa ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa. Virkistävänä, helppotekoisena ja kaloreiltaan keveänä ruokana se on tänään Suomessakin suosittua kesäruokaa. Sitä myydään jopa valmiina keitoksena pahvitölkeissä.
Tämän tyyppisen ruoan historia on pitkä ja sen esi-isiä voi löytää Välimeren maista, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Alun perin ruoka lienee syntynyt köyhien maatyöläisten ja sotilaitten eväästä. Kuivaa leipää, öljyä, valkosipulia ja viinietikkaa oli helppo kuljettaa mukana, ja survoa ne morttelissa jonkin nesteen kanssa syötäväksi mössöksi.
Tätä evästä oli ehkä 1400-luvun lopulla myös Kolumbuksella merimatkoillaan, ja saattaapa olla, että jo näillä laivoilla kehittyi ruoan nykymuoto miesten törmättyä Amerikan puolella tomaattiin ja paprikaan. Näitä Amerikan tuliaisia ei kuitenkaan aina ole gazpachossa nykyäänkään. Eräissä osissa Espanjaa kutsutaan sillä nimellä keittoa (toiselta nimeltään ajo blanco), jossa on leipää, mantelia, valkosipulia, öljyä ja viinietikkaa, mutta ei tomaattia. Eikä gazpacho aina ole edes lähes juotavan ohutta ja kylmää. Se voi olla hyvinkin tukevasti saostettua lämmintä soppaa, joka sisältää myös lihaa, kalaa, munaa ja perunaa.
Tarkalleen ei tiedetä, mistä gazpacho on saanut nimensä. Mahdollisesti sen takana on arabisana caspa, joka tarkoittaa jonkinlaisia paloja tai sirpaleita (muistettakoon, että Espanja oli maurien hallussa 1400-luvun lopulle asti). Hieman samaa tarkoittaa hebrean gazaz (myös juutalaisia oli aikoinaan maassa paljon). Kumpikin viittaa ruoan tekotapaan: ainesteen pilkkomiseen ja hienontamiseen, joka nykyään sujuu tehosekoittimella morttelia sukkelammin.
Aina ei gazpacho ole saanut syöjien keskuudessa suurta suosiota. Hyvä esimerkki on ranskalainen kirjailija Théophile Gautier (1811-72), joka matkakuvauksessaan Un voyage en Espagne (1840) kertoo, kuinka hän näki espanjalaisten tekevän gazpachoa ja ilmoitti, että ruokaguru Brillat-Savarinin hiukset olisivat nousseet pystyyn, jos hänelle kerrottaisiin resepti. Soppamaljaan pannaan vettä, lisätään tilkka viinietikkaa, valkosipulia, paloiteltua sipulia, kurkkuviipaleita, paprikan paloja, suolaa ja lopuksi annetaan leivänviipaleiden liota seoksessa ja ruoka tarjotaan kylmänä. ”Kotona ei minkäänrotuinen koira suostuisi tahrimaan kuonoaan tuommoisessa sekoituksessa”, Gautier sanoo, mutta kertoo lopuksi, että hän kyllä lopulta oppi itsekin pitämään tuosta kylmästä keitosta.
Suomessa gazpachon reseptiikka jättää usein pois ruokaan alkupäisenä tiukasti kuuluvan (kuivan) leivän. Autenttisuuteen pyrkivä kokki leivällä kuitenkin soppansa saostaa, mutta kotioloissa voi tässä kohtaa mainiosti vähän oikaista ja tarjota keiton ohessa krutonkeja.
Näitä tarvitset
2-3 viipaletta kuivahtanutta, vaaleaa leipää
1 pieni sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
n. 500 g mehukkaita tomaatteja (tällä kertaa käytettiin keltaisia)
2 punaista paprikaa
1 chili
200 g varsiselleriä
1 rkl öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
(vettä)
Tee näin
1. Laita leivät kostumaan tilkkaan vettä. Kuori sipuli ja valkosipulit. Poista tomaateista kannat. Halkaise paprikat ja chili. Poista niistä kannat ja siemenet sisältä. Jätä yksi sellerinvarsi koristeeksi, mutta leikkaa kaikki muut kasvikset pieniksi paloiksi.
2. Nosta paloitellut kasvikset ja muut raaka-aineet tehosekoittimeen. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista. Jos se on liian sakeaa, lisää vettä 1/2 desiä kerrallaan, kunnes saat sopivan koostumuksen. Nosta keitto tunniksi jääkaappiin maustumaan.
3. Tarjoa lasista sellerinvarsisuikaleen kanssa. Tai ihan vaan syvistä kulhoista basilikan lehdillä koristeltuna. Tarjoa ohessa rapeaa patonkia tai maalaisleipää.
