Takaisin
Niin mukavia kuin nämä pyhät ovatkin, on tämä juhliminen aika näännyttävääkin. Tosin ei auta ruikuttaa, yrttikauppa on käynyt hyvin. Vielä Loppiaisen aattonakin asiakkaat soittelivat ja tilasivat lisää tuoksuvia yrttejä ihmisten iloksi ja herkkuja maustamaan.
Kasvihuoneessa alkaa olla jo kevään tuntua. Kun arki koittaa, alkaa valmistautuminen kevääseen ja varsinkin pääsiäiseen. Rosmariinipistokkaiden ruukutus on juuri alkamassa. Tuo hieno ja ylhäinen yrtti ei päästä puutarhuria helpolla. Kasvu on hidasta ja monet vaarat vaanivat pientä rosmariinivauvaa kasvun alkuvaiheissa. Valmista pitäisi olla viimeistään pääsiäisenä, sillä asiakkaat odottavat tuuheaa ja maistuvaa lampaan parasta kaveria. Toki niitä nytkin saa, rosmariini on loistoyrtti ympäri vuoden!
Muutenkin on kevättä ilmassa, salaatteja aletaan kylvää enemmän, basilikat komistuvat entisestään ja uutuudetkin nostavat päätään. Kasvihuoneessa kävellessä huomasin, miten oliiviyrtit olivat aivan ykskaks putkahtaneet kasvamaan. Pientä ruukkujen ravistelua ja huumaava tuoksu vie mennessään…
Kun otimme viljelyohjelmaamme oliiviyrtin, mietin että tokkopa siitä mitään tulee, mutta olin onneksi väärässä. Tämä hitaasti kasvava yrtti on löytänyt vankan asiakaskuntansa. Ajatus juoksee villisti kohti ruokaa ja asiakkaiden kyselyitä, mihin sitä oliiviyrttiä oikein käytetäänkään. No vaikka tomaattikeiton pinnalle, pastakstikkeen tai pizzan mausteeksi. Jotenkin tulee mieleen myös vuohenjuusto, tosin se on vielä kokeilematta. Jos jollakulla on hyviä ideoita, niitä vastaanotetaan mielellään vaikka blogikommentin muodossa!
Vaeltelu kasvihuonessa jatkuu kohti pursuvia oreganoja. Ne ovat kerrassaan hienoja, mutta taisi edesmennyt ystäväni Visa olla oikeassa pohtiessaan, että oregano on ainoa yrtti, joka maistuu ihan erilaiselta tuoreena ja kuivatettuna.
Minttua en voi ohittaa koskaan. Ne ovat jotenkin niin röyhkeän isoja ja vitsikkään kurittomia, eikä niillä ole samoja murheita kuin rosmariinilla. Kasvu on nopeaa ja eikä valon puutekaan haittaaJ Minttu on yrttimaailman selviytyjä! On se toki paljon muutakin. Mistähän muuten johtuu, että niin moni koira on saanut nimekseen Minttu? Miksei kissa? Onhan oikeasti olemassa kissanminttua, muttei koiranJ? Terkut vaan Aaltosten tallin Minttu-koiralle ja Ertolan Krissen Mintulle Tampereen hevosklinikalla. HAU!
