Takaisin
DeliVerden kioski Turun kauppatorilla ei ainoastaan myy erinomaisia salaatteja, yrttejä ynnä muuta. Sieltä saa myös oivallisia vinkkejä näitten jalojen kasvisten säilyttämiseen. Neuvot ovatkin tarpeen näillä helteillä, etenkin jos kasviksia kuskaa mökkiluodolle Saaristomeren äärille, jossa kylmä- tai edes viileäketju on työläs ja haasteellinen ylläpitää.Viimeksi tämmöiden opintopiste osui kohdalle juhannuksen alla, kun oli aika suorittaa proviantin hankinta mittumaarin pyhiksi. Tietenkin pääosin Kauppatorilta ja kauppahallista, Turun ruoka-aitoista. Joku virvoke vain piti ottaa völjyyn isommasta Alkosta, kun hallin mini-Alko ei aivan joka mielitekoa kyennyt tyydyttämään.
Niin, siihen mainioon neuvoon. Koska oli toiveissa saada mökillä myös kalaa (toive myös toteutui: heti ekan aamun verkkojen nosto tuotti kolme siikaa, kymmenen kampelaa ja vähän muutakin – toista kertaa verkkoja ei veteen tarvinnut laittaakaan), tilli oli erinomaisen tärkeä kasvikunnan tuote mukaan otettavaksi. Järkeilyn jälkeen kassiin löysi tiensä yksi ruukkutilli ja kunnon tupsu leikkotilliä.
– Tiedätkö, miten tuo tilli parhaiten säilyy? kysyi tiskin takaa Paula Stam, uusi mukava myyjätuttavuus. Keittiömestarin koulutus ja ammattitaito antoi kompetenssia kysellä ja neuvoskella. Vastailin, että jotenkin niin, että varjossa ja ehkä kylmään vesiastiaan työnnettynä, leikkokukkien tapaan.
– Ei lankaan niin. Vaan näin. Repäise reilu pala leivinpaperia ja kastele se vedessä sekä kääri se tillinipun ymärille. Niin, että alaosata jää 6-8 senttiä näkyviin, suunnilleen kumilenkkiin asti. Kiehauta sitten vettä ja laita se sopivaan lasipurkkiin tai maljakkoon ja tilli heti siihen kuumaan veteen. Sitten nippu mahdollisimman kylmään, opasti Paula.
Ei tuota ihan uskoa meinannut, mutta kun mökillä tillin silyttämisen kanssa on käynnissä ikuinen taistelu, piti sitä kokeilla. Täsmällisesti ohjeen mukaan tilli mökille päästyä paketoitiin ja laitettiin kuumaan veteen. Piskuiseen kaasujääkaappiin se ei mahtunut, vaan sai tyytyä varjoisaan nurkkaan. Ja ihme ja kumma ja voi hyvänen aika! Siitä riitti juhannuksen kuluessa kampeloille ja siikasoppaan, ja vielä kolmenkin vuorokauden kuluttua graavisiika sai hunnukseen täysin freesiä tilliä (hyvinvoinnissaan päihitti kirkkaasti ruukkutillin).
Muuten, muistattehan muutaman pikku säännön kalasopan teossa? Eli ensin keitetään perkuutähteistä liemi ja siinä keitetään ensin kypsiksi kasvikset. Sitten kattila pois levyltä, kalapalat joukkoon, kansi päälle ja 10-15 minuutin päästä pöytään. Ei keitetä enää! Näin kala ei kypsy muhjuksi. Ja viimeksi päälle runsas tillisilppu. Näin se säilyy vihreänä eikä muutu mustiksi riekaleiksi.
